Esittely Jalostusoriit Siitostammat Nuoret Kasvatus Etusivu

Prismaticin värikäs historia

Prismaticin tila on tuijottanut Cheshiren nummia jo monia satoja vuosia. Kartanon seinillä riippuu erinäisiä muotokuvia kreiveistä ja kreivittäristä, joistain alkaa maali jo rapistua vanhuuttaan pois, jotkut ovat vain muutamia kymmeniä vuosia vanhoja. Yhdestä maalauksesta sinua tuijottaa suuri valkea ori - osa maalauksista ei siis edes esitä tilan ihmisiä, vaan hevosia. Kartano pitää sisällään niin iloja kuin suruja kaukaa menneisyydestä aina nykyisyyteen saakka.

Menneisyyden haamut eivät kuitenkaan ole jättäneet kartanoa rauhaan, vaan sen entiset omistajat viihtyvät yllättävän hyvin tilalla. Joku ryntää rappuset alas, mutta kun tarkistat kuka se oli, et näe ketään. Ovi avautui ja sulkeutui itsekseen, tai saatat herätä siihen, että joku valvoo sänkysi vierellä. Olet varma, että näit 1800-luvun miesten vaatteisiin pukeutuneen naisen seisovan tallissa. Tunsit jonkun kosketuksen, mutta kun käännyit katsomaan, ei siellä ketään ollut. Mitään vihamielisiä ilmiöitä ei kuitenkaan Prismaticissa ole koskaan ollut, menneisyyden omistajat vaan haluavat tarkistaa, miten tilaa ja heidän vanhaa kotiaan nykyään hoidetaan.

perustaminen

Prismaticin tilan perusti 1720-luvun lopulla englantilainen aatelismies Lordi Chattox. Hän rakennutti itselleen ja vaimolleen hienon rokokookartanon, jonka ohessa oli tietysti talli, sillä hevoset olivat silloin pääkulkuväline. Laukkaurheilu oli alkanut kukoistamaan Englannissa ja ulkomailta tuotiin itämaisia hevosia tätä tarkoitusta varten. Chattoxille päätyi muutama näistä arabeista, berbereistä ja turkmeeneista ja siitä alkoi monia vuosisatoja kestänyt englantilaisten täysiveristen jalostus Prismaticin tilalla.

Chattoxin kantahevosiin kuului mahdollisesti rautias ori, joka nykyään tunnetaan vain nimellä Chattox's Red Barb. Tämä ori ja paikallisia tammoja loivat perustan Chattoxin ajan täysiverijalostukselle Prismaticissa.

Chattoxin aika ei kuitenkaan kestänyt ikuisesti, 1700-luvun puolivälissä tallirakennukset tuhoutuivat miltei täysin raivokkaassa tulipalossa, vaikka asuinrakennus säilyikin koskemattomana. Tästä alkoi jyrkkä alamäki ja itse Lordi Chattox kuoli vuonna 1768 keuhkokuumeeseen. Tila autioitui.

fitzmorrisien valtakausi alkaa

Vuonna 1790 Prismatic jälleen heräsi eloon nuoren herra Edward Fitzmorrisin avulla. Hän osti tilan ja päätti kunnostaa tallin ja nostaa sen jälleen maineeseen. Edward Fitzmorrisin jälkeen kartanon ja hevostilan valtiaina ja valtiattarina on nähty vain Fitzmorriseja. Edwardin ajat olivat Prismaticin kulta-aikaa. Hän perusti suuren ja menestyneen bisnesimperiumin Prismaticin ympärille ja hänen hevosensa dominoivat Englannin suurimpia kisoja. Amerikkaan Edward ei lähtenyt, vaikka ostikin sieltä hevosen nimeltään Eyecatcher, Amerikassa tunnettu lisänimellä "Gray Ghost", sillä lakananvalkea ori oli miltei aavemainen näky juostessaan pitkä, silkinomainen häntä perässään hulmuten. Amerikassa Eyecatcherista oli siis tullut jo jonkinmoinen legenda, joten riskeistä huolimatta Amerikasta asti tuotiin tammoja Eyecatcherin luokse vierailulle.

Valitettavasti kaikki hyvä päättyy aikanaan. Edwardin vaimo ja muusa, Espanjalaisesta hovista kotoisin oleva Adelita kuoli kesällä 1808 tuberkuloosiin. Edward musertui, aloitti juomisen ja päätti lopulta itse päivänsä muutamia kuukausia myöhemmin, jättäen tilan heidän tyttäristään vanhemmalle. Sillä hetkellä uusi omistaja Caroline oli kuitenkin vielä kovin nuori ylläpitämään Edwardin taakseen jättämää maineikasta tilaa, joten tilalle muutti Carolinea ja hänen sisartaan - sekä tilaa - hoitamaan heidän setänsä.

Prismatic eli muutamia vuosia hiljaisuudessa, mutta Carolinen täytettyä 20 vuotta päätti hän ottaa ohjat käsiinsä setänsä kuoleman jälkeen. Hänen sisarensakin meni naimisiin ja muutti pois tilalta. Caroline halusi pysyä naimattomana ja panostaa hevosten kasvatukseen.

pavilion ja caroline fitzmorris

Tila nuosi maailman maineeseen jälleen, ei pelkästään sen paheksunnan takia, jonka aiheutti se, että sen omistaja oli naimaton englantilainen aatelisnainen, vaan myöskin yhden ainoan hevosen ansiosta: Eyecatcherin pojanpoika Pavilion. Pavilion oli omapäinen, vaikea, jopa ilkeä, mutta nopea - ja Caroline rakasti pienestä pitäen kasvattamaansa oria.

Pavilion suorastaan tuhosi muut hevoset radalla. Kerrotaan, että ori liikkui vähintään kaksi kertaa nopeammin kuin muut ja sen askeleet olivat pisimmät, mitä monet olivat ikinä nähneet. Pavilion voitti jokaisen englantilaisen hevosen, jota vastaan se juoksi ja pian orilta loppuivatkin kilpailijat. Kun kuultiin, että Pavilion oli mukana 2000 Guineasissa, moni veti hevosensa pois kisasta. Pavilion voitti helposti ja rikkoi ennätyksen. Epsom Derbyssa oria lähti haastamaan amerikkalainen superori Red Snapper ja kilpailusta tituleerattiin kovan luokan kamppailua. Loppujen lopuksi mitään kamppailua ei ollut, Red Snapper pysyi Pavilionin mukana alkumatkan, mutta loppusuoralla Pavilion karkasi helpon näköisesti kaikkensa antavalta Red Snapperilta todistaen, ettei koko maassa ollut parempaa hevosta.

Se lasketteli St. Leger Stakesin voittoon yhtä helposti kuin kahden aikaisemmankin osakilpailun, siitä tuli Englannin Triple Crown -voittaja. Pavilion voitti myöhemmin urallaan vielä Ascot Gold Cupin, mutta viisivuotiaana, vuonna 1814, se vetäytyi eläkkeelle sillä kukaan ei enää halunnut juoksuttaa hevostaan sitä vastaan.

Caroline ei koskaan saavuttanut hienoissa piireissä suosiota, mutta se ei häntä haitannut. Vuonna 1816 Caroline ei tullut takaisin lähdettyään ratsastusretkelle upean oriinsa Pavilionin kanssa. Hänen tallimestarinsa sekä muutama renki löysivät Carolinen metsästä, makaamassa maassa Pavilionin vieressä. Caroline oli pudonnut ja murtanut niskansa, kuolema oli nopea ja tuskaton. Pavilion oli jäänyt vartioimaan elottoman Carolinen viereen. Sanottiin, että nainen oli kuollut hymy huulillaan.

hiljaiselo alkaa

Carolinen sisko Sophie miehensä kanssa ottivat tilan hoitoonsa. Sophie oli suuren surun murtama, eikä tiennyt tilan raha-asioiden pyörittämisestä oikeastaan mitään, mutta hän halusi isänsä ja sisarensa työn jatkuvan. Ja olihan hänellä ässä hihassa - tallissa seisoi muutamia vuosia sitten siitosoriksi siirtynyt Pavilion ja tämän ensimmäiset jälkeläiset, jotka juuri aloittelivat uriaan.

Pavilionin jälkeläiset eivät koskaan saavuttaneet kilpaurallaan yhtä suuria saavutuksia kuin isänsä. Jotkin jälkeläiset voittivat suuria kisoja, mutta mistään ei tullut isänsä veroista. Pavilionin kuoltua 23 vuotta myöhemmin, vuonna 1839, Prismaticissa ei ollut enää superhevosia. Tila vaipui monia kymmeniä vuosia kestävään horrokseen.

Tila vaihtoi omistajaa sukupolvelta toiselle ja tasainen hevosten virta talloi Prismaticin pihoja rautakengillään. Hevosia tuli ja meni, jotkut juoksivat vähän rahaa, jotkut vähän enemmän, mutta seuraavaa superhevosta Pavilionin kuoleman jälkeen saatiin odottaa yli sata vuotta.

uuden maineen aika

Vuosi oli 1941 ja Englanti sodanaikaisen masennuksen alla. Tila oli George Fitzmorrisin omistuksessa kun tilan siitostamma Broadway Chapel synnytti tumman läsipäisen tammavarsan Dear Caroline. Dear Caroline oli täydellisen jalostuksen tulos ja George tiesi siitä tulevan vielä huippuhevosen. Suosio, jota suuri tamma tulisi saamaan, kuitenkin ylittäisi jopa Georgen odotukset.

Kaksivuotiskaudellaan Dear Caroline juoksi neljä kisaa tammoja vastaan - voittaen kaikki. Suuri tamma jättäytyi alkukisasta jälkijoukkoon ja loppusuoralla juoksi kuin luoti muiden ohitse. Kolmivuotiskaudellaan se juoksi aluksi kaksi kisaa tammoja vastaan, mutta George alkoi tajuta, ettei tammoista ollut sille vastusta. Dear Caroline juoksisi Epsom Derbyssa. Dear Carolinella oli oma fanijoukkonsa, mutta yleinen mielipide oli ettei se pärjäisi oreja vastaan - joten siitä tuli vasta kolmossuosikki. Dear Caroline kuitenkin otti tutun paikkansa joukon hännillä ja lähti hurjaan kiriin orien ohi. Yleisö hurrasi tammaa eteenpäin, kun tämä juoksi viimeisenkin orin ohitse - ja voitti maineikkaan Epsom Derbyn. Valitettavasti tamma ei enää koskaan juossut, sen ura päättyi jännevamman takia. Koko uransa aikana Dear Caroline voitettiin vain kerran yhdessätoista lähdössä.

Juhlittu tamma jätti kolme jälkeläistä, joista jokainen juoksi hyvin, mutta ei loistavasti. Dear Caroline tulisi kuitenkin vaikuttamaan myöhemmin Prismaticin hevoskantaan. 1980-luvulla, noin 40 vuotta myöhemmin, Prismaticin omistajalla ja Tangerinen isoisällä Robert Fitzmorrisilla oli käsissään puhdasta kultaa. Amerikassa kilpaileva, Relation -niminen ori, jonka emälinja vei suoraan Dear Carolineen, oli kaksivuotiskaudellaan voittamaton. Kolmivuotiskaudellaan se voitti 3 lähtöä ja tietysti juoksisi Triple Crownissa. Derbyssa siitä tehtiin ehdoton ykkössuosikki. Se ei pettänyt yleisöään. Relation syöksyi voittoon viidellä hevosenmitalla. Preaknessissakaan valtavan määrän yleisöä kerännyt ori ei pettänyt ihmisten luottamusta ja Triple Crownista alettiin puhua heti.

Kohtalo päätti kuitenkin, ettei Triple Crownia suotaisi Relationille. Ori oli loppusuoralla, kasvattanut jo kuuden hevosenmitan eron muihin 800 metrin merkin kohdalla, yleisön hurraus oli korvia huumaavaa. Sitten tapahtui jotain, mitä kukaan ei ollut osannut aavistaa. Relation kompastui, vain sekuntien murto-osan jälkeen molemmat jockey ja hevonen makasivat maassa. Radalle juoksi ihmisiä apuun sillä aikaa, kun muu joukko laukkasi parivaljakon ohi Belmont Stakesin maaliin. Relation oli rikkonut etujalan polvensa juostessaan ja kaatuessaan vielä toisenkin. Mahdollisuuksia ei ollut, hevonen lopetettiin radalle, osan yleisöstä itkiessä.

Prismatic vaipui jälleen pitkään horrokseen. Kenties Relationin jättämät haavat eivät parantuneet. Hevosia kasvatettiin, mutta suurin osa myytiin pois, eikä Prismaticin mustanpunaisia silkkejä nähty radalla pitkään aikaan. Kunnes vuonna 2005 Robert Fitzmorris kuoli ja jätti tilan nuorelle tyttärentyttärelleen Tangerinelle, joka lupasi nostaa Prismaticin jälleen entisaikojen loistoon.

navigaatio

- Historia
- Ajankulku
- Henkilökunta
- Kilpaileminen

LAYOUT © TANGERINE
Prismatic Racehorses on virtuaalitalli